Saanko esitellä: Villa Calavera

Villa de Amor, tuo rakkauden täytteinen talo Karibianmeren rannalla oli asutettu onnellisen, nuoren pariskunnan toimesta. He olivat saanut talon häälahjaksi isännän kaukaisilta sukulaisilta, joiden juuret on voitu jäljittää 1600-luvun alun Espanjaan asti. Siitä taaemmaksi aikaa mentäessä vain Kaikkivoipa voi tietää mistä päin suurta ja levotonta maailmaa esi-isät ovat tulleet. Kapinat ja vallankumoukset, roviot sekä sodat ovat pyyhkineet tärkeitä sivuja historian kirjasta joka on kirjoitettu jälkiläisille esitettäväksi.

Kotia kohti

Isäntä ja emäntä, Villa de Amorin asukkaat lähtivät matkaan hääyön jälkeisenä päivänä Englannista heille osoitettuun paikkaan valtameren toiselle puolelle. Matka oli kestänyt monta piinaavaa kuukautta ja laivalla nähtiin nälkää - ynnättynä kylmyyden kanssa vain vahvimmat selvisivät määränpäähän Karibianmeren tropiikkiin.

Palmujen huojunnan katveessa tämä eriskummallinen huvila erottui heti maastosta sen jylhän julkisivun ansiosta. Sekä erikoinen, rakkauden täytteinen ja hento vaaleanpunainen väri ihastutti vasta nainutta pariskuntaa. He nimesivät sen välittömästi "Rakkauden taloksi", Casa de Amor, sillä se oli heidän rakkauden lahja. Talo tosin kaipasi hieman kunnostusta...

Vanha kuva (kuvattu v. 2012) ennen projektin alkua, Villa de Amor.

Tragedia

He elivät talossa sitä hiljalleen remontoiden viisi onnellista vuotta. Tänä aikana syntyi pieni poika josta pari saattoi olla erittäin ylpeä - niin komeat tummat piirteet! Mutta kävipä kerran niin, että isä vei neljävuotiaan poikansa kalaan pienellä puuveneellä turkoosiin mereen ja varsinaista kalaonnea ei ollut heille tuona päivänä suotu, vaikka - kirjaimellisesti - elämänsä vonkaleen he saivatkin. Hai kävi ja nappasi veneen suureen kitaansa vieden isän ja pojan mennessään. Peilityyneen vedenpintaan jäi jäljelle vain punainen, murheellinen verivana ja vastatervatun veneen lankkuja.

Madame oli murheellinen. Niin murheen murtama! Hän ei kertakaikkiaan syönyt kunnolla moneen päivään, ei nähnyt päivänvaloa lainkaan kyyneleiltään, ei! Vahva nainen kun hän olikin, surunäytelmä mursi hänen perustukset kuin maanjäristys siirtäisi vuoria. Hän alkoi aikanaan toipua, heikentyneenä, mutta ryhtyi saattamaan loppuun yksin sen minkä he olivat perheenä aluille laittaneet: Casa de Amor oli hänen kotinsa. Hän ei aikonut lähteä takaisin synnyinmaahansa vaan aloittaa täällä kaiken alusta, uudestaan.

 Julkisivu remontin aloittamisen jälkeen.

Lemmenpesästä autiotaloksi

Kävipä niin huono tuuri naisella, että puoli vuotta stressin täytteistä elämää tapahtuman jälkeen, hänen maalatessa keittiön seinää jakkara otti ja petti tukevien jalkojen alta. Sinne miehensä laittamaan lankkulattiaan hän muksahti niin, että reisiluut katkesivat ja päästä karkasi äly! Sisäkkö oli hälyttänyt apua ja emännän tila oli niin vakava, että hänen oli lähdettävä kaupunkiin, sivistyksen pariin, saamaan nykyaikaista hoitoa. Niin hänet vietiin pois, mitään mistään ymmärtämättä, mukanaan vain päällisvaatteet ja todistus henkilöllisyydestään.

Talo autioitui. Ovet paukkuivat ja narskuivat tuulen riepottelemina ja kaunis, keskeneräinen julkisivu alkoi kasvaa patinaa. Seudun meret olivat huhujen mukaan mustamaan kauhua herättäviä merirosvoja ja eipä aikaakaan, kun eräs sekakarvainen joukkio löysi Casa de Amorin, täynnä vanhaa elettyä elämää mutta niin kovin sieluttomana. Tavarat, huonekalut, arvoesineet... kaikki myytiin pois ja tämä rosvojoukko tuli jäädäkseen.

Uusi aika

Viesti mustanpuhuvasta joukosta talossa kiri talon lahjaksi antaneille tahoille ja korkea ikä ja tuberkuloosi ei suosinut matkaajaa noina aikoina. Arvokas kun talo oli, sitä ei sopinut jättää tyhjilleenkään. Syntyi kaikkia osapuolia tyydyttävä kauppa: Rosvot saivat jäädä, jos huolehtisivat talosta. Ja koska Casa de Amor on rakkauden talo, joukon naiset vaativat saada jäädä sinne ja asua siellä. Ja mikäpä miehillä on siinä kohtaa sanottavana? Vain se, että huvilalle päätettiin antaa uusi nimi. Nimi, joka kertoo kansalle, ettei sinne ole menemistä. Nimi, joka kantaa myös merirosvojen lippua. Talo ristittiin uudestaan ja se ristittiin Pääkallohuvilaksi - Villa Calavera!