Asukkaiden esittely - Irina Petrova

Villa Calaveran naisista kenties mustin lammas löytynee useimmiten paikallisen kapakan jakkaralta tai tanssimassa sen baaritiskillä villisti. Irina Petrova on nainen, joka ei pelkää säästellä sanojaan ja kuten nimi antaa ymmärtää, hän omaa venäläiset sukujuuret. Vaikka useimmat venäläisnaiset on kuuluisia kauneudestaan, ihan kaikille ei oltu suotu annosta samasta kauhasta. Se minkä Irina menettää ulkomuodossa voittaa hän oveluudessa ja lujassa luonteessa.

Ehkä se oli se, johon häneen ihastuttiin, kun muuan nuori merirosvokokelas oli salaa kidnapannut tämän yöllisen ryöstöretken yhteydessä keskellä avaraa merta. Kun rahat ja muu ryöstösaalis oli jaettu alakannen kynttilänvalossa ja katsottu huoneen tupakansavun läpi ikkunasta uhrien erkanevia hätähuutoja, alkoi kummallinen jyske seinän takaa. Ja armoton naisen huuto! Kokelas kertoi muille naisesta ja yhdessä he päättivät mennä lepäämään kunnes aamulla hänet laitettaisiin kävelemään lankkua pitkin. Eihän tuollaisten keskiluokkaisten kidnappaus auta mitään, kun he tarvitsisivat vähintään aatelisen!

Aamu sarasti ja Irinan tuomion hetki oli lähellä. Nuori kokelas oli sitä mieltä, että naisen voisi laittaa mieluummin heille keittoa keittämään, hukkaan menee hyvät keittotaidot. Ja olihan hän nainen - kokelas ilmaisi asian virne kasvoillaan ja saattoihan sen ymmärtää, kun joutuu tuijottamaan sänkisiä kasvoja viikko toisensa jälkeen. Joten se päätettiin. Nainen sai jäädä, onhan hänestä iloa monelle muullekin! Tiedosta riemastuneina jokainen kynnelle kykenevä juoksi teljetyn huoneen ovelle ja kapteeni joutui järjestämään jonon, jotta jokainen raavas helpotusta kaipaava mies saisi vuorollaan käydä neidon syleilyssä.

Ovi avattiin ja Irina nosti katseensa äkilliseen valoon, jota ympäröi kourallinen karvaisia kasvoja oviaukolla. Kasvot jähmettyivät tuijotukseen ja suut loksahtivat auki niin, että sätkät sekä nuuskamällit tipahtivat lankkukannelle. Tällöin vallitsi syvempääkin syvä hiljaisuus joka tuntui kestävän ainakin kaksi ikuisuutta. Hiljaisuuden rikkoi takarivistä mies, joka huudahti pettyneellä äänellä räkä roiskuen puuttuvien hampaiden lomasta, lähes tuskaisesti: "shehän on ruma kuin Hidalgon karvainen pershe!". Jokainen oviaukolta huokaisi,  kääntyi pois pudistellen pettyneinä päitään vallan maansa myineinä. He siirtyivät sivummalle nenä viistäen maata, niin pettyneitä he olivat! He luulivat saaneen sinne Naisen, ei harakkaa! Ovi sulkeutui yhtä nopeasti kun se avattiinkin.

Nuori kokelas sai oikein isän kädestä, jos niin voi sanoa sellaisen joukkion keskellä. Kymmenen raipaniskua ensin vasemmalla kädellä, kymmenen sitten oikealla! Nuorukainen verta itkevänä vannoi Jumalansa nimeen, että hän pimeässä luuli pippurisen naisen olleen kaunis! Aamun koittaessa sitä oltiikin eri mieltä ja raippa ulvoi ilmavirtauksessa uudet kymmenen kertaa ensin vasemmalla, sitten kymmenen oikealla. Oppiihan poika katsomaan tarkemmin!

Irinan kohtalo oli siis kävellä lankkua pitkin. Sen toteuttaminen osoittautuikin vaikeammaksi tehtäväksi kuin kohdelaivan ryöstäminen! Irina ei suostunut ihan helpolla menemään lankulle ja antoi jokaisen kuulla kunniansa laivan hierarkiaan katsomatta, niin tuohtunut hän oli. Että HÄNET on otettu laivaan ja sitten meinattiin heittää mereen? Kukaan ei koskisi häneen, ja jos hän niin on päättänyt, se piti. Kukaan miehistä ei todella tohtinut koskea Irinaan ja häntä ei koskaan saatu lankulle - ei edes kapteeni itse. Johtuiko se Irinan luotaantyötävästä ulkonäöstä? Moni miehistä voisi sanoa, että vain hieman, mutta naisessa oli niin hurjaa potkua, että siinä olisi sukukalleudet ottaneet hatkat jos sitä lujuutta vastaan olisi rikkonut. Ja koska maihin oli vielä kuukauden matka, oli pakko yrittää sopeutua tilanteeseen ja Irina laitettiin keittoa keittämään, pyykkiä pesemään ja huolehtimaan sairastuneista. Kummasti sairaudet alkoivat vähenemään ja kuukauden kestävä matka taittuikin kolmessa viikossa.

Kuluneiden viikkojen aikana Irina alkoikin viihtyä porukan "sisäkkönä". Se oli jännittävää! Vaikka hänet tavallaan orjuutettiin, hän ei ollut orja eikä palvelija. Häntä alettiin kunnioittamaan oudolla tavalla ja järjestyksen pitäminen laivassa alkoi kapteenille olemaan jopa naurettavan helppoa. Pian maihin päästyä kun Irina olisi pitänyt ajaa pois, häntä ei haluttu enää pois. Nainen joka kiroilee, sylkee ja puhuu kuin mies ja osaa tehdä ruokaa, on enemmän kuin tervetullut synkkään joukkoon. Ja Irina, joka oli ennen kidnauppausta olevaan elämäänsä lopen kyllästynyt, ja jolla ei ollut enää rosvouksen jälkeen käytännössä yhtään mitään, tyytyi kohtaloonsa. Hän teki olonsa mukavaksi paikassa, jota hän ei tunnistanut, mutta piti sitä erittäin kiehtovana: Havupuut olivat muuttuneet palmuiksi ja synkkä, pimeyden niellyt meri hohtavan turkoosiksi.

Rommiin ja viskiin menevä Irina on kuvassa palaamassa "pienessä maistissa" juuri kotiin. Perjantai-ilta on kääntynyt jo aamun puolelle. Ei tainnut sisään meneminen mennä ihan suunnitellusti!



Irinan vaatteet on tosin vähän viismeittelemättömät. Nuken tehneenä, tämä on ensimmäinen itse tekemäni nukke kymmeneen vuoteen ja olin viettänyt äitini luona päivän tekemässä tätä. Hän opasti minua ja voin sanoa, että tätä tehdessä oli huisin hauskaa ja saimme molemmat hyvät naurut kun Irina alkoi muodostumaan melko ilmeikkääksi neidoksi.

Ja sellainen on Irina Petrova.

Yllä on vielä yksi aikaisemmin otettu valokuva, sillä edellinen ei ollut mielestäni yhtä onnistunut kuin tämä. Ilme kertoo varmasti kaiken, vaikka asettelussa tästä puuttuu pullo kädestä sekä verannan kaide oikealta.