Makuuhuone vihdoin valmis!

Ja niin se makuuhuonekin alka hiljalleen valmistumaan. En malta odottaa, että saan sinne kaavailemani esineet tehtyä! Tein sinne takan, jotta ei olisi kovinkaan kylmä nukkua vaikka keittiön yläpuolella ollaankin. Takan kanssa oli kyllä hommaa, mutta siinä se nyt on. Onnistuin mielestäni melko hyvin, vaikka hieman jouduin rapsuttelemaan päätä tekovaiheessa.

 

Lattian maalasin savuisen siniseksi, tarkoitus ei ole laittaa tätä huonetta niin vanhahtavan oloiseksi kuten aikaisemmat ovat.

Aikaisemmin printattu tapetti-viritys ei ottanut siipiä allensa, joten päätin laittaa yksiväristä tapettia. Eli suoraan sanottuna, se meni ihan pieleen! Näyttääköhän tämä nykyinen liian kaakelimaiselta? Naiset nukkuu vessassa, heh. Ei sentään, kyllä se näyttänee miltä pitääkin, kunhan saan sinne huonekaluja.

Oven ja lattian väliin jäi nyt onkinlainen rako, pahus. En ehkä anna sen nyt häiritä, laitetaan talossa käyneen puusepän piikkiin se.

Listoittamisen jälkeen....

Hieman on epäsiistin tuntuista töherrystä, hmmm. Mutta rakastan tätä värimaailmaa! Makuuhuoneesta tulee sitten sellainen ällön taloinpoikais-maalaisromanttinen pitsireunus-siirappinen kokonaisuus, hih.

Sitten takka. Sitä tehdessä meinasi tosiaan mennä hermot.

Tässä vähän fiiliksiä takan luomisesta.

 

 

Kaikki alkoi tyhjästä shampoopullosta :) Sovittelin sitä ensin tuollaiselle alustalle, eli tölkin kansihan se siinä.

Valojen testaamista. Led-tuikku toimi tässäkin tarkoituksessa. Katselin, että tuo muovi on melko ohutta, joten päällystin sen jesse-teipillä (jesse-teippi!) ja liimasin päälle myös...

 

Kohokuvioista tapettia. Se istuu todella kauniisti tuohon, etenkin kun se on maalattu. Takan maalasin ensin valkoisella siveltimen kera, sitten töpöttelin sienen avulla viimeisen kerroksen, jotta pinta olisi epätasaisen tasainen ilman siveltimen vetoja. Luukku tosin ei aukea. Kuka arvaa mistä se on tehty?

 

 

Tapetista vielä hieman yksityiskohtaisempi kuva. Mustalla sienitöpöttelyllä sain kuviot kauniisti esiin. Ja vähän nokea tietysti pintaan!

Ta-daa :) Takka on valmis makuuhuoneessa. 

 

Ovi on siis metallinen vyön solki. Nyt kun paljastin sen, se näyttääkin siltä! Samaa taktiikkaa käytin keittiön lieden oven kanssa.

Jee, makuuhuone on valmis! :)

Makuuhuoneen remontti alkaa

Nyt alkaa kerääntymään niin paljon ihania pikku esineitä, että on ihan pakko saada makuuhuonetta laitettua. Työkiireet painavat melkoisesti ja monena aamuna suorastaan pakahdun askartelusyyhytykseen. Kun ei ehdi, ei ehdi.

Ennen kuin aloitan itse remontista jutustelun, minulla oli syntymäpäivät menneellä viikolla. Sain lahjaksi työkavereiltani lahjakortin Hobbypointiin! Ihan mahtavaa! Menen maanantaina törsäämään rahani sinne ja saapi nähdä mitä sieltä tarttuu mukaan. En ole ikinä käynyt siellä, mutta kuvailujen perusteella se vaikuttasi olevan minimaailman "Ikea". Kolmessa kerroksessa (Kampissa). Kehoitus oli, että varaan useamman tunnin siellä vierailuun. Huh, en malta odottaa!

Joten suunnittelun tasolla olen valitettavasti ollut lähes koko viikon työkiireiden vuoksi, mutta vihdoinkin olen päässyt ainakin aloittamaan. Ajatuksena on ollut tähän taloon tehdä vain yksi makuuhuone, ja se olisi naisille. Sen viereen tulee "toimisto" ja ullakon toiseen osaan mahdollisesti miesten makuusijat. Niiden kohtalosta päätän myöhemmin, nyt remontoidaan yläkertaa, jee!

Remontti alkaa...

Ensin tietysti aloitin lattiasta. Oli muuten haasteellista saada väliseinän ruuvit irti, ainakin se taaimmainen, koska ullakon katto oli todella matalalla siinä kohtaa. Työn ja tuskan kanssa...

Pistin bilteman tikkuja (taas) lattiaan. Ne on superkäteviä!

Sitten tulostin tarkoitukseen sovivaa tapettia. Halusin makuuhuoneen olevan romanttinen ja ällön imelä, naisellinen ja kaunis.

 

Tarkoituksena olisi tehdä tapetin ja paneelin yhdistelmä. Paloja yhdistellen, saapi nähdä miten onnistun. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt seinää tulosteesta.

Alla kokonaisuus, mihin makuuhuone tulee sijoittumaan.

Eli keittiön ylle tulee makuuhuone. Keittiön vasemmalla puolella on se aula portaikon kera.

Tähän täytynee tältä päivältä lopettaa. Huomenna pääsen maalaamaan lattiaa sekä suunnittelemaan seiniä paremmin. Ehkä aika riittää myös takan tekemiseen? Sellaisen ajattelin tehdä lämmittämään kaunottarien varpaita.

Mutta hmmm... 

Hidalgo ei lakkaa toivomasta.

Anastasiya on löydettävä!

Villa Calaverassa päivät vaihtuivat ja yhä pitenevät illat alkoivat syksyä myöten olemaan viileämpiä ja kylmempiä. Irina on petrannut kovasti emännän hommissa Anastasiyan ollessa edelleen karkuteillä, ainakin hän on yrittänyt. Ennen hän sai vain hoitaa siivouksen, nykyään hän saa tehdä kaiken naisille kuuluvat tehtävät kotona. Kumpa Anastasiya tulisi jo takaisin, miehetkin toivoivat sitä - syystä jos toisesta - erittäin hartaasti.

Irinan puuro keittyy ylitse lähes joka aamu.

Irina on lähes aina joko krapulassa tai huppelissa.

Irinan perään täytyy katsoa.

"Yarrr, olen suuri mmmerimiäs!"
 

 Irina nyt vain on Irina.

Toisaalta, Irina ei diivaile ja hän ei pelkää ottaa kirvestä käteen saadakseen sopivan kokoista puuta lieden sisuksiin. Ja jos hän tapaa rotan, Irina ottaa rohkeasti kaulimen ja lähtee ajojahtiin sen sijaan, että nousee kirkuen korokkeelle.

Irinalla tuntuu myös olevan aikaa auttaa muita.

Koittipa viimein ilta, jolloin talon väki kerääntyi lopulta yhteen kupposten ääreen pohtimaan Anastasiyaa. Hän on ollut jo liian kauan poissa. Hidalgo alkoi olla jo huolissaan ja hänet tavattiin usein pyörittelemässä vihkisormustaan ajatuksiinsa upputuneena. Kun aurinko on korkeimmillaan seuraavana päivänä, olisi miesten määrä lähteä taas merille "hieroskelemaan kauppoja", kuten herra Hidalgo tapaa sanoa. Vaan miten Hidalgo osaa mennä, jos tukikallio on kadoksissa?

Huolestunut Hidalgo sekä Irina syömässä pullaa. Talon toinen miespuolinen asukki, "Hidalgon vasen käsi", on kuistilla tupakilla ;)
 
Yleensä kylillä liikkuu villejä huhuja ja kukaan ei liiku missään ilman, että tästä tiedettäisiin. Anastasiyasta puuttuva tieto on huolestuttavaa, jos ei oteta lukuun muuan vanhaa erakkomiestä, alias "Rommipartaa". Hän kertoilee kännispäissään tavernan jakkaralla nähneensä merikäärmeen liikuskelevan maha pullollaan rantavedessä. "Eikä siinä vielä kaikki", tarinoi Rommiparta skandaalinkäryinen sävy äänessään, "...sillä roikkuu mustaa tukkaa suupielessä!"

Rommiparta nauttii tarinoitsijan ja arvuuttelijan maineesta ja hän on kylän suurin vedättäjä. Eikä humala tuo lainkaan lisää uskottavuutta tälle meri-ilmaston pieksemälle ukkoparalle. Mutta koska tämä on ainoa tieto Anastasiyasta, oli aika lähteä etsimään jälkiä huhutusta merikäärmeestä yön hämärään. Ainakin se pahin vaihtoehto voitaisiin sulkea pois, tuumaili Hidalgo.

Ja niin raskas taival trooppiseen yöhön alkoi, tavoitteena löytää Villa Calaveran vihattu ja rakastettu prinsessa, Hidalgon sydänkäpynen. Pian kuului huolen sävyttämiä kaikuja, jotka kantautuivat raskaina palmujen ylitse huudellen Anastasiyaa.

Keittiön tunnelmia

Syksy tulee vauhdilla myös Villa Calaveraan ja en voinut vastustaa kiusausta laittaa hieman tunnelmakuvia pimenevistä syysilloista ja lämpimistä voisilmäpullista.

 Pullat on äitini tekemät, kuten tuo kukkakin pöydällä.

Tein nuo tinamukit tuikkukipon foliosta ja kahvaksi pistin olohuoneeni kattokruunusta irroitettujen kristallien kiinnikkeet. Pientä taivuttelua ja katkomista se tosin vaati.

Tinamukit: Leikattuani sopivan korkuisen suikaleen, taivutin sen tiiviisti pyöreän ja paksun siveltimen varren ympärille. Nämä on sinänsä helppo tehdä, koska folio pysyy melko hyvin muodossaan. Yleensä tuikkujen foliovuoassa on kätevä ylereuna jota hyödynsin ja nämä näyttävätkin melko siisteiltä. Liimaus tosin tuotti hieman ongelmia, käytin pikaliimaa ja siitä huolimatta - koska steariini on melko rasvaista ja en tajunnut huuhdella foliota kuumalla vedellä - liima ei meinannut ottaa kiinni. Tärkeää tässä oli se, etten liimaa folion päätyjä päällekkäin. Pohjaksi leikkasin sopivan kokoisen pyöreän palan, onka myös liimasin. Phh, mikä homma tehdä 6 identtistä mukia ja sain aikaiseksi vain neljä ja siinä ne nyt on! Sauman päälle tuli tosiaan tuo kahva sekä maali, joten se ei näy. Omasta mielestäni varsin ihanat mukit. :)

Maalasin tosiaan hieman saumoja, jotta ne näyttäisivät enemmän hitsatuilta, kahvan ympäriltä sekä pohjasta. Kaupasta saa kätevää hopea-maalia joka on jotain emalimaalia? Haisee ainakin pahalle. Ja kuivuu paksuksi kerrokseksi jos sitä paksulti laittaa.

Pöytäliinakin on tosi söpö :3

Ja tämä matto!

Olin löytänyt kierrätyskeskuksesta kangastilkkuja, jotka oli kuvioruudutettu erilaisilla kuvioilla. Erotin ruudut, hapsutin ja voila. Kierrätys kunniaan :)

Tämä aarre on ostettu viime marrastuun (v. 2012) nukke- ja nallemarkkinoilta Helsingistä, joissa oltiin äidin kanssa pitämässä pöytää pystyssä. Äiti tosin myi, minä avustin. En muista paljon maksoin tästä öljylampusta, mutta se lienee jonkun itse tekemä ja taidokkaasti onkin tehty. Tykkään! Se sopii tänne keittiöön kuin nakutettu.

Tuo maitokannu on "valmis" kannu, tuli yhden koetilauksen kanssa ja oli liimattuna leikkuulautaan, jossa oli jäljennetty leipomishetki jauhopusseineen ja kaulimineen. Periaatteessa pyrin tekemään mahdollisimman paljon itse tavarat nukkekotiin, mutta vielä on niin tyhjää, että pakko sinne on jotain laittaa! :P

Keittiöön pientä kivaa

Vapaapäivinä on mukava tehdä ajan kanssa kaikkea pientä kivaa nukkekotiin. Päätin aloittaa keittiöstä, sillä siellä ei juurikaan ollut mitään lieden lisäksi ja huonekalujen laittamisen jälkeen voi keskittyä pikkunäpertelyyn joka onkin minun ehdotonta lempipuuhaa!

Tälläinen kattilahylly koukkuineen syntyi käden käänteessä. Sen alle pitää tehdä vielä pöytä jossa on pienet laatikot. Vai sittenkin nauloineen... Ihana epäsymmetrisyys, tykkään! Kuvasta tosin huomaan, että vatkainta pitää vähän suoristaa, käsityötä sekin. Lettupannu ylhäällä on äitini käsialaa.

Kuvassa siis kulmahylly jossa on jonkinlainen taso sekä kaappi alhaalla. Kaappiin ajattelin jemmata kuivatavaraa. Mallin heitin ihan omasta päästä.

Hiljalleen! Nukkekoti on todellakin kuin loputon suo, se ei ikinä valmistu. Tässä se suunnittelu ja tekeminen onkin kaikkein parasta. Kun näkee valmiin esineen talossa, tulee outo tyhjä tunne, että mitä seuraavaksi.

Ajattelin tehdä tuonne myös pesupisteen, missä voi kätevästi pestä likaiset astiat. Se, mihin sen sijoitan, onkin toinen juttu!

Rakentelufiiliksiä

Jälleen pahvia. Se on kyllä kätevä materiaali! Olin tässä vaiheessa kyllä huolissani, miltä se näyttää maalattuna. Näyttääkö edes puulta? En tiedä vieläkään...

Löysin metallitilpehöörieni joukosta oven nupiksi sopivan mutterin. En tiedä, mistä tämä on kotoisin! Kaikkea sitä vaan kerääntyy :)

Maalattuna.

Ja toisen tummemman maalikerroksen jälkeen lopputulos. Valo tosin syventää väriä hieman. Herkuttelua :)

Ja äh, valokuvista sen vasta huomaa. Ompa epäsiistit reunat... *mutinaa*

Pahvia? Puuta? Äh, en tiedä. Katselen tätä vielä ja jos tulee inspis, teen uuden. Saa luvan kelvata. Jos oikeassa kodissa olisi tälläinen, mitä materiaalia se olisi? Ääääh. Laitanko kiertoon ja teen uuden? Ihan vielä en viitsisi.

Kohtalokas peili - osa 2 (ei herkille!)

Anastasiyasta ei kuulunut seuraavana päivänä, joten Hidalgo kumppaneineen päätti ottaa härkää sarvista kiinni ja he ryhtyivät väsäämään yllätystä Anastasiyalle, jahka hän palaa kotiinsa. Talossa ei olla kovinkaan huolissaan madamesta vielä, onhan hän aikaisemminkin järjestänyt ties millaisia kohtauksia ja lähtenyt kävelemään sen jälkeen. Joten Anastasiya, kun palaat, katsohan mitä talolle on tapahtunut!

Tunnistaakohan Anastasiya enää Villa Calaveraa? Toivottavasi hän ei kulje ohitse. Siksipä laitettiin pääkallolippu liehumaan katonrajaan, se toimii myös merkkinä tunkeilijoille, että tänne ei ole tulemista.

Sillä välin toisaalla:

Anastasiya oli lähtenyt raivon vallassa ulos ja käveli läheiseen merenrantaan pohdiskelemaan tunteitaan Hidalgoa kohtaan. Vaikka Anastasiyan mielestä Hidalgo on täysi poropeukalo ja on yksin hänen syytä, että arvokas peili meni rikki, ei hän voinut kiistää, että Hidalgo on myös hänen elämänsä mies. Se ainoa ihminen maailmassa, jonka kanssa jakaa arki.  Anastasiya alkoi harmittelemaan Hidalgon syliin heittämäänsä koruaan ja nappasi povensa uumenista varakorun, jonka laittoi kaulaansa. Hänen tulee näyttää aina edustavalta, oli sitten mikä tahansa! Anastasiyaa alkoi painostamaan ja päätti lähteä kotiinsa vasta aamulla, nyt hän ei sietäisi nähdä miestään! Ja mitä täällä merenrannalla voisi muka tapahtua? Kaunis tähtitaivas ja leuto sää. Hän nukahti trooppisen metsän katveeseen puuhun nojaten.

Aamu kun sarasti, Anastasiya havahtui kummalliseen kahinaan ja siihen, kuin joku tai jokin olisi tuijottanut häntä. Taivas synkkeni. Hän avasi silmät ja...

IIIIK!

La Serpent Albina!! Hirmuinen merikäärme!

"Ei, ei, älä syö minua!", Aneli Anastasiya. Mutta kun luonto on nälkäinen, luonto ottaa sen minkä se haluaa ja tarvitsee. Kukaan ihminen ei kykene taistelemaan sitä vastaan.

Alkoi hirmuinen kamppailu La Serpent Albinaa vastaan - legendaarinen ja kaikkien pelkäämä merikäärme, jonka kita on luonut seudulle paljon leskinaisia.

Anastasiya joutui taipumaan häntä vahvemman tahtoon eikä hän enää nähnyt päivänvaloa. Jäljelle jäi vain taistelussa irronneet korut ja silmälappu, sekä merikäärmeen raskas vana valkoisessa rantahiekassa joka johti takaisin turkoosiin veteen.

Kohtalokas peili

Aula oli vihdoin saanut kunnon lattiat ja naiset olivat suunnitelleet innokkaasti sen sisustamista. Taulujen ja peilien ripustaminen ei käy ilman vasaraa ja nauloja, joten kenenkäs muun kädessä ne pysyisivät paremmin kuin Hidalgon?

Ensin Hidalgo piti herättää, vaikka ilta alkoikin jo olla pitkällä. Kun hänet oli saatu alakertaan, Irina aloitti Hidalgon hiillostamisen:

"Eikös tämä kynttilähörskä sopisi tuohon niin, kattoon, siis tuohon noin?"

Anastasiyallakin oli jotain sydämellään:

"Auta kulta, tämä painaa kuin merirosvon kulta-arkku ja haluaisin tämän tuonne!"

"Hhnnggh, mistä hemmetistä olet tämän oikein saanut!"

Higalgo auttoi ensin Anastasiyaa raskaan perintöpeilinsä kanssa. Perintöpeilikin voi olla jonkun toisen suvun perintöä, mutta on sattumoisin pudonnut kuormasta. Hän sovitteli sitä paikalleen ja Anastasiya nyökkäili innokkaasi.

"Hieman vasemmalle!"

-Hnngh...

"Ei kun, nyt, käännä oikealle, se on vinossa"

-Hnngnghghh!!!

"Siinä!"

Anastasiya ei nostanut pikkurilliäkään saadakseen peilin paikalleen, joten Irina kävi laittamassa hiilen palalla merkin seinään. 

Ripustamisessa hän sen sijaan halusi olla mukana edes sen verran, että ei mustasukkaisuuttaan voinut antaa Irinan pitää huojuvilla juopon käsillä naulasta kiinni. Siitä ei tulisi sitten niin mitään! Tosin se olisi ollut hänelle ihan oikein saada tuta peukaloonsa, tuumaili Anastasiya.

"Toisitko vasaran ja naulan, rakas?", huuteli Hidalgo närkästyneenä peilin sovittelusta.

"Etkä lyö minun sormilleni, tai se on viimeinen tekosi, senkin karvanaama!", uhosi Anastasiya ja piteli naulaa seinää vasten kun Hidalgo yksikätisenä ryhtyi tähtäämään kantaan.

"Naputi naputi, bang bang!"

Peili saatiin ripustettua vihdoin ja Anastasiya hykerteli onnesta. Nyt hän voisi ihastella itseään! Hän kääntyi pois peilin luota nojaamaan rappuseen, onhan se varsin raskasta osallistua miesten töihin. Yht'äkkiä kuului kauhea mekkala.

"Ryskis!"

Peili tipahti!

"Voi Herra paratkoon, en saata uskoa sitä, mitä näen! En voi katsoa!"

Miten dramaattista! Anastasiyan peiliin tuli särö!

Vallitsi hetken hiljaisuus ja talon ilmapiiri vajosi synkkään odotukseen, mitä seuraa tästä kamalasta tragediasta. Anastasiyan rakas peili tosiaan oli rikki, eikä sitä voisi enää korjata, ikinä. Tämähän on yksin Hidalgon syytä!

Anastasiya veti melonit sieraimiinsa tapahtuneen johdosta ja esille kuoriutui paholais-diiva. Irina yritti rauhoitella häntä.

"Anastasiya! Jos mää meen tähän näin niin, et edes huomaa, että se on rikki!"

Voi Irina, kumpa olisit onnistunut korjaamaan tilanteen. Anastasiya pillastui moisesta enemmän.

Hidalgo sai kuulla kunniansa, tämä ei voi olla näin! 

Ja voi Hidalgo-parkaa. Hän oikeasti yritti parhaansa. Hän yritti rauhoitella vaimoaan tuloksetta. Anastasiyan sanat ja herjaukset eivät olleet julkaisukelpoista tavaraa, ei siten alkuunkaan.

"En kestä katsoa sinua enää! Olet pelkkä roisto, kädetön roisto jolla on ainoassa jäljellä olevassa kädessään peukalo keskellä kämmentä! Senkin saamaton NOLLA!"

Näiden sanojen saattelemana Anastasiya repi kaulakorunsa yltään ja heitti sen Hidalgon syliin.

"Minä häivyn! En siedä sinua!"

Hidalgo jäi katsomaan paukkuvan ulko-oven perään järkyttyneenä Anastasiyan reaktiosta. 

"Se on vain yksi peili!", huusi hän perään, mutta tuloksetta.

Jopa karskein mies voi tirauttaa muutaman kyyneleen, kun nainen suuttuu ja lähtee paukkuvien ovien myötä pois. Irina yritti parhaansa mukaan lohduttaa.

"Elä sää murehdi kuule, se on vaan yksi akka muiden joukossa. Lähetään me kapakkaan naukkaamaan muutamat rommelot ja hommaat sieltä uuden!"

Ja niin he lähtivät paikalliseen kapakkaan. Anastasiyaa ei näkynyt koko yönä. Missä hän on ja tuleeko hän koskaan enää takaisin?

Aulan remontti jatkuu - lattia

 

Bileet pidettiin ja aamu sarasti kovin krapulaisena. Se ei tietenkään tarkoita, että työltä säästyttiin, miehet saivat aloittaa lattian tekemisen!

Tämä on ollut varsin mielenkiintoinen projekti, sillä olen aikaisemmin aina tehnyt ensin paperille vastaavan laudoituksen ja sen jälkeen kiinnittänyt nukketalon lattiaan kiinni. Esimerkiksi kuistilta löytyy samalla tyylillä tehty.

Tällä erää katsoin fiksuimmaksi tehdä lattia suoraan kiinni, lauta laudalta! Olin viikko sitten pätkinyt tarvittavat määrät biltema-tikkuja ja nyt sitä mukaa kun laitoin, sitä mukaa osaa tikuista hioin, osaa hieman veistin ja sitten sijoitin paikalleen. Ahtaisiin nurkkiin mitoitin ihan omat. Ärsyttävää, aikaa vievää puuhaa, mutta kun se on tehty, se on aina siinä ja ei odota enää!

Jännitti koko ajan, tuleeko nämä suoraan loppua kohden. Olin mittailevani, että tulisi, mutta sitä ei voi tietää.

 Tuli se suoraan, mutta olin laiska...

...koska biltema-tikut ei ole mitään maailman kivoimpia työstä. Asia jäi häiritsemään ja ajattelin, että tulen tuijottamaan tuota koko loppuelämäni. Sitten päädyin olemaan ahkera ja mitoitin kunnolla laudat, sillä ne tulee näkyvälle paikalle.

Totesin, että näissä hommissa ei luisteta sillä se kostautuu, kuten tässä alla portaiden kanssa.

Pahus!

Nyt vasta tajusin, että portaisiin käyttämäni materiaali oli liian pehmeää pahvia, se taipuu ja tuon raon täyttäminen jää haasteeksi.

Kuvista puheenollen, en aina muista vaihtaa kameran valotukseen liittyviä asetuksia askarrusten keskellä. Kuvat ovat siten vähän eri sävyisiä, tärkeämpää on se nukkekoti kuitenkin ja en aina tohkeissani muista kameraa muistaa muuten kuin kuvan nappaamisen kannalta :)

Maalaaminen

Kun lattia oli vihdoin paikallaan, hioin sitä kunnolla jotta liimat lähtisi ja vähän tasoitin. Tarkoituksena olikin tehdä epätasainen ja hieman epäsymmetrinen, wanha lattia. Ensin suoritin perusteellisen imuroinnin ja voin sanoa, että se talo on nyt siistimpi kuin omani ;) Sitten olikin maalauksen aika. Se jännitti!

Tein sopivan väristä maalilirua ja sillä kastelin lankku kerrallaan, jotta puu imisi kunnolla värikästä nestettä. Tässä kuvassa lattia on vielä märkä. Ja hei - näettekö hiiren kolon? Hioin sitä suuremmaksi tällä:

Tämä kapistus on äärettömän kätevä nukkekotirakennuksessa! Näitä myydään Clas Ohlsonilla, hinta oli muistaakseni 40-60€? Mukana tulee hyvin suppea vaihtopääpakkaus, joten ostin äitini kanssa aikoinaan lisäksi myös katavan vaihtopääsalkun, joka maksoi muistaakseni joku 20-30€. Siinä on mukana hiekkapaperipäitä, kaiverruspäitä, leikkuupäitä yms yms...! On aidosti todella hyvä vehje, suosittelen!

Nyt hiirenkolo näyttää nakerretulta enemmän. Tasasin myös hieman alimman rapun alla olevien lankkujen kulmia. Kätevä työkalu!

Lattian maalaus saatiin päätökseen. Toisen kerroksen vedin vähän tummemmalla sävyllä ja siinä oli hitusen verran enemmän pigmentiä (ei niin lirua siis) kuin aikaisemmassa. En ollut saanut hiottua ihan kaikkia liimoja pois lankkujen päältä, joten minua harmitti suuresti, että liiman alla oleva puu värjäytyi huonosti! Erityisesti se näkyi lankkujen välissä kun valkoisia päätyjä pilkisti siellä-täällä. Joten ratkaisin asian niin, että sivelin paksuhkosti tummempaa maalia rakoihin ja sormilla sitten levitin pitkin lankkuja, syiden suuntaan toki. Lopputulos oli parempi, kuin osasin odottaa ja olen todella tyytyväinen lattiaan. Hiirenkolo sai myös hieman lisää sävyä samalla :)

Loppusuora

Porraskomero menetti oven touhujen keskellä! Yhyy! Hankin kunnon saranat siihen ja kiinnitän sen kunnolla, kun on sen aika. Mutta, sain kun sainkin kohtuu hyvin portaikon vieressä olevan raon täytettyä... Tosin jos ihan lähelle menee katsomaan, näkee raon. Aion peittää sen huonekalulla, hyi mitä luistamista ;D Tässä siis on jo listat valmiina ja ikkunan pieluksetkin, sekä ovenkarmi. Niiden laittaminen on suorastaan inhottavaa, pers... perhosesta! Se ei ole ihan mutkaton juttu kun lattia on eläväinen! Mutta työn ja tuskan loputtua voin nauttia valmiista huoneesta (sisäkatto puuttuu, mutta siihen perehdyn joskus jos jaksan) ja alkaa kalustamaan sitä. 

Hiirenkoloon pitää laittaa jotain purua ja tehdä sinne pesä sekä ihan oma pikku asukki. Tai jopa pieni perhe?

 Herkuttelua valmiilla huoneella :)