Keittiöön pientä kivaa

Vapaapäivinä on mukava tehdä ajan kanssa kaikkea pientä kivaa nukkekotiin. Päätin aloittaa keittiöstä, sillä siellä ei juurikaan ollut mitään lieden lisäksi ja huonekalujen laittamisen jälkeen voi keskittyä pikkunäpertelyyn joka onkin minun ehdotonta lempipuuhaa!

Tälläinen kattilahylly koukkuineen syntyi käden käänteessä. Sen alle pitää tehdä vielä pöytä jossa on pienet laatikot. Vai sittenkin nauloineen... Ihana epäsymmetrisyys, tykkään! Kuvasta tosin huomaan, että vatkainta pitää vähän suoristaa, käsityötä sekin. Lettupannu ylhäällä on äitini käsialaa.

Kuvassa siis kulmahylly jossa on jonkinlainen taso sekä kaappi alhaalla. Kaappiin ajattelin jemmata kuivatavaraa. Mallin heitin ihan omasta päästä.

Hiljalleen! Nukkekoti on todellakin kuin loputon suo, se ei ikinä valmistu. Tässä se suunnittelu ja tekeminen onkin kaikkein parasta. Kun näkee valmiin esineen talossa, tulee outo tyhjä tunne, että mitä seuraavaksi.

Ajattelin tehdä tuonne myös pesupisteen, missä voi kätevästi pestä likaiset astiat. Se, mihin sen sijoitan, onkin toinen juttu!

Rakentelufiiliksiä

Jälleen pahvia. Se on kyllä kätevä materiaali! Olin tässä vaiheessa kyllä huolissani, miltä se näyttää maalattuna. Näyttääkö edes puulta? En tiedä vieläkään...

Löysin metallitilpehöörieni joukosta oven nupiksi sopivan mutterin. En tiedä, mistä tämä on kotoisin! Kaikkea sitä vaan kerääntyy :)

Maalattuna.

Ja toisen tummemman maalikerroksen jälkeen lopputulos. Valo tosin syventää väriä hieman. Herkuttelua :)

Ja äh, valokuvista sen vasta huomaa. Ompa epäsiistit reunat... *mutinaa*

Pahvia? Puuta? Äh, en tiedä. Katselen tätä vielä ja jos tulee inspis, teen uuden. Saa luvan kelvata. Jos oikeassa kodissa olisi tälläinen, mitä materiaalia se olisi? Ääääh. Laitanko kiertoon ja teen uuden? Ihan vielä en viitsisi.

Kohtalokas peili - osa 2 (ei herkille!)

Anastasiyasta ei kuulunut seuraavana päivänä, joten Hidalgo kumppaneineen päätti ottaa härkää sarvista kiinni ja he ryhtyivät väsäämään yllätystä Anastasiyalle, jahka hän palaa kotiinsa. Talossa ei olla kovinkaan huolissaan madamesta vielä, onhan hän aikaisemminkin järjestänyt ties millaisia kohtauksia ja lähtenyt kävelemään sen jälkeen. Joten Anastasiya, kun palaat, katsohan mitä talolle on tapahtunut!

Tunnistaakohan Anastasiya enää Villa Calaveraa? Toivottavasi hän ei kulje ohitse. Siksipä laitettiin pääkallolippu liehumaan katonrajaan, se toimii myös merkkinä tunkeilijoille, että tänne ei ole tulemista.

Sillä välin toisaalla:

Anastasiya oli lähtenyt raivon vallassa ulos ja käveli läheiseen merenrantaan pohdiskelemaan tunteitaan Hidalgoa kohtaan. Vaikka Anastasiyan mielestä Hidalgo on täysi poropeukalo ja on yksin hänen syytä, että arvokas peili meni rikki, ei hän voinut kiistää, että Hidalgo on myös hänen elämänsä mies. Se ainoa ihminen maailmassa, jonka kanssa jakaa arki.  Anastasiya alkoi harmittelemaan Hidalgon syliin heittämäänsä koruaan ja nappasi povensa uumenista varakorun, jonka laittoi kaulaansa. Hänen tulee näyttää aina edustavalta, oli sitten mikä tahansa! Anastasiyaa alkoi painostamaan ja päätti lähteä kotiinsa vasta aamulla, nyt hän ei sietäisi nähdä miestään! Ja mitä täällä merenrannalla voisi muka tapahtua? Kaunis tähtitaivas ja leuto sää. Hän nukahti trooppisen metsän katveeseen puuhun nojaten.

Aamu kun sarasti, Anastasiya havahtui kummalliseen kahinaan ja siihen, kuin joku tai jokin olisi tuijottanut häntä. Taivas synkkeni. Hän avasi silmät ja...

IIIIK!

La Serpent Albina!! Hirmuinen merikäärme!

"Ei, ei, älä syö minua!", Aneli Anastasiya. Mutta kun luonto on nälkäinen, luonto ottaa sen minkä se haluaa ja tarvitsee. Kukaan ihminen ei kykene taistelemaan sitä vastaan.

Alkoi hirmuinen kamppailu La Serpent Albinaa vastaan - legendaarinen ja kaikkien pelkäämä merikäärme, jonka kita on luonut seudulle paljon leskinaisia.

Anastasiya joutui taipumaan häntä vahvemman tahtoon eikä hän enää nähnyt päivänvaloa. Jäljelle jäi vain taistelussa irronneet korut ja silmälappu, sekä merikäärmeen raskas vana valkoisessa rantahiekassa joka johti takaisin turkoosiin veteen.

Kohtalokas peili

Aula oli vihdoin saanut kunnon lattiat ja naiset olivat suunnitelleet innokkaasti sen sisustamista. Taulujen ja peilien ripustaminen ei käy ilman vasaraa ja nauloja, joten kenenkäs muun kädessä ne pysyisivät paremmin kuin Hidalgon?

Ensin Hidalgo piti herättää, vaikka ilta alkoikin jo olla pitkällä. Kun hänet oli saatu alakertaan, Irina aloitti Hidalgon hiillostamisen:

"Eikös tämä kynttilähörskä sopisi tuohon niin, kattoon, siis tuohon noin?"

Anastasiyallakin oli jotain sydämellään:

"Auta kulta, tämä painaa kuin merirosvon kulta-arkku ja haluaisin tämän tuonne!"

"Hhnnggh, mistä hemmetistä olet tämän oikein saanut!"

Higalgo auttoi ensin Anastasiyaa raskaan perintöpeilinsä kanssa. Perintöpeilikin voi olla jonkun toisen suvun perintöä, mutta on sattumoisin pudonnut kuormasta. Hän sovitteli sitä paikalleen ja Anastasiya nyökkäili innokkaasi.

"Hieman vasemmalle!"

-Hnngh...

"Ei kun, nyt, käännä oikealle, se on vinossa"

-Hnngnghghh!!!

"Siinä!"

Anastasiya ei nostanut pikkurilliäkään saadakseen peilin paikalleen, joten Irina kävi laittamassa hiilen palalla merkin seinään. 

Ripustamisessa hän sen sijaan halusi olla mukana edes sen verran, että ei mustasukkaisuuttaan voinut antaa Irinan pitää huojuvilla juopon käsillä naulasta kiinni. Siitä ei tulisi sitten niin mitään! Tosin se olisi ollut hänelle ihan oikein saada tuta peukaloonsa, tuumaili Anastasiya.

"Toisitko vasaran ja naulan, rakas?", huuteli Hidalgo närkästyneenä peilin sovittelusta.

"Etkä lyö minun sormilleni, tai se on viimeinen tekosi, senkin karvanaama!", uhosi Anastasiya ja piteli naulaa seinää vasten kun Hidalgo yksikätisenä ryhtyi tähtäämään kantaan.

"Naputi naputi, bang bang!"

Peili saatiin ripustettua vihdoin ja Anastasiya hykerteli onnesta. Nyt hän voisi ihastella itseään! Hän kääntyi pois peilin luota nojaamaan rappuseen, onhan se varsin raskasta osallistua miesten töihin. Yht'äkkiä kuului kauhea mekkala.

"Ryskis!"

Peili tipahti!

"Voi Herra paratkoon, en saata uskoa sitä, mitä näen! En voi katsoa!"

Miten dramaattista! Anastasiyan peiliin tuli särö!

Vallitsi hetken hiljaisuus ja talon ilmapiiri vajosi synkkään odotukseen, mitä seuraa tästä kamalasta tragediasta. Anastasiyan rakas peili tosiaan oli rikki, eikä sitä voisi enää korjata, ikinä. Tämähän on yksin Hidalgon syytä!

Anastasiya veti melonit sieraimiinsa tapahtuneen johdosta ja esille kuoriutui paholais-diiva. Irina yritti rauhoitella häntä.

"Anastasiya! Jos mää meen tähän näin niin, et edes huomaa, että se on rikki!"

Voi Irina, kumpa olisit onnistunut korjaamaan tilanteen. Anastasiya pillastui moisesta enemmän.

Hidalgo sai kuulla kunniansa, tämä ei voi olla näin! 

Ja voi Hidalgo-parkaa. Hän oikeasti yritti parhaansa. Hän yritti rauhoitella vaimoaan tuloksetta. Anastasiyan sanat ja herjaukset eivät olleet julkaisukelpoista tavaraa, ei siten alkuunkaan.

"En kestä katsoa sinua enää! Olet pelkkä roisto, kädetön roisto jolla on ainoassa jäljellä olevassa kädessään peukalo keskellä kämmentä! Senkin saamaton NOLLA!"

Näiden sanojen saattelemana Anastasiya repi kaulakorunsa yltään ja heitti sen Hidalgon syliin.

"Minä häivyn! En siedä sinua!"

Hidalgo jäi katsomaan paukkuvan ulko-oven perään järkyttyneenä Anastasiyan reaktiosta. 

"Se on vain yksi peili!", huusi hän perään, mutta tuloksetta.

Jopa karskein mies voi tirauttaa muutaman kyyneleen, kun nainen suuttuu ja lähtee paukkuvien ovien myötä pois. Irina yritti parhaansa mukaan lohduttaa.

"Elä sää murehdi kuule, se on vaan yksi akka muiden joukossa. Lähetään me kapakkaan naukkaamaan muutamat rommelot ja hommaat sieltä uuden!"

Ja niin he lähtivät paikalliseen kapakkaan. Anastasiyaa ei näkynyt koko yönä. Missä hän on ja tuleeko hän koskaan enää takaisin?

Aulan remontti jatkuu - lattia

 

Bileet pidettiin ja aamu sarasti kovin krapulaisena. Se ei tietenkään tarkoita, että työltä säästyttiin, miehet saivat aloittaa lattian tekemisen!

Tämä on ollut varsin mielenkiintoinen projekti, sillä olen aikaisemmin aina tehnyt ensin paperille vastaavan laudoituksen ja sen jälkeen kiinnittänyt nukketalon lattiaan kiinni. Esimerkiksi kuistilta löytyy samalla tyylillä tehty.

Tällä erää katsoin fiksuimmaksi tehdä lattia suoraan kiinni, lauta laudalta! Olin viikko sitten pätkinyt tarvittavat määrät biltema-tikkuja ja nyt sitä mukaa kun laitoin, sitä mukaa osaa tikuista hioin, osaa hieman veistin ja sitten sijoitin paikalleen. Ahtaisiin nurkkiin mitoitin ihan omat. Ärsyttävää, aikaa vievää puuhaa, mutta kun se on tehty, se on aina siinä ja ei odota enää!

Jännitti koko ajan, tuleeko nämä suoraan loppua kohden. Olin mittailevani, että tulisi, mutta sitä ei voi tietää.

 Tuli se suoraan, mutta olin laiska...

...koska biltema-tikut ei ole mitään maailman kivoimpia työstä. Asia jäi häiritsemään ja ajattelin, että tulen tuijottamaan tuota koko loppuelämäni. Sitten päädyin olemaan ahkera ja mitoitin kunnolla laudat, sillä ne tulee näkyvälle paikalle.

Totesin, että näissä hommissa ei luisteta sillä se kostautuu, kuten tässä alla portaiden kanssa.

Pahus!

Nyt vasta tajusin, että portaisiin käyttämäni materiaali oli liian pehmeää pahvia, se taipuu ja tuon raon täyttäminen jää haasteeksi.

Kuvista puheenollen, en aina muista vaihtaa kameran valotukseen liittyviä asetuksia askarrusten keskellä. Kuvat ovat siten vähän eri sävyisiä, tärkeämpää on se nukkekoti kuitenkin ja en aina tohkeissani muista kameraa muistaa muuten kuin kuvan nappaamisen kannalta :)

Maalaaminen

Kun lattia oli vihdoin paikallaan, hioin sitä kunnolla jotta liimat lähtisi ja vähän tasoitin. Tarkoituksena olikin tehdä epätasainen ja hieman epäsymmetrinen, wanha lattia. Ensin suoritin perusteellisen imuroinnin ja voin sanoa, että se talo on nyt siistimpi kuin omani ;) Sitten olikin maalauksen aika. Se jännitti!

Tein sopivan väristä maalilirua ja sillä kastelin lankku kerrallaan, jotta puu imisi kunnolla värikästä nestettä. Tässä kuvassa lattia on vielä märkä. Ja hei - näettekö hiiren kolon? Hioin sitä suuremmaksi tällä:

Tämä kapistus on äärettömän kätevä nukkekotirakennuksessa! Näitä myydään Clas Ohlsonilla, hinta oli muistaakseni 40-60€? Mukana tulee hyvin suppea vaihtopääpakkaus, joten ostin äitini kanssa aikoinaan lisäksi myös katavan vaihtopääsalkun, joka maksoi muistaakseni joku 20-30€. Siinä on mukana hiekkapaperipäitä, kaiverruspäitä, leikkuupäitä yms yms...! On aidosti todella hyvä vehje, suosittelen!

Nyt hiirenkolo näyttää nakerretulta enemmän. Tasasin myös hieman alimman rapun alla olevien lankkujen kulmia. Kätevä työkalu!

Lattian maalaus saatiin päätökseen. Toisen kerroksen vedin vähän tummemmalla sävyllä ja siinä oli hitusen verran enemmän pigmentiä (ei niin lirua siis) kuin aikaisemmassa. En ollut saanut hiottua ihan kaikkia liimoja pois lankkujen päältä, joten minua harmitti suuresti, että liiman alla oleva puu värjäytyi huonosti! Erityisesti se näkyi lankkujen välissä kun valkoisia päätyjä pilkisti siellä-täällä. Joten ratkaisin asian niin, että sivelin paksuhkosti tummempaa maalia rakoihin ja sormilla sitten levitin pitkin lankkuja, syiden suuntaan toki. Lopputulos oli parempi, kuin osasin odottaa ja olen todella tyytyväinen lattiaan. Hiirenkolo sai myös hieman lisää sävyä samalla :)

Loppusuora

Porraskomero menetti oven touhujen keskellä! Yhyy! Hankin kunnon saranat siihen ja kiinnitän sen kunnolla, kun on sen aika. Mutta, sain kun sainkin kohtuu hyvin portaikon vieressä olevan raon täytettyä... Tosin jos ihan lähelle menee katsomaan, näkee raon. Aion peittää sen huonekalulla, hyi mitä luistamista ;D Tässä siis on jo listat valmiina ja ikkunan pieluksetkin, sekä ovenkarmi. Niiden laittaminen on suorastaan inhottavaa, pers... perhosesta! Se ei ole ihan mutkaton juttu kun lattia on eläväinen! Mutta työn ja tuskan loputtua voin nauttia valmiista huoneesta (sisäkatto puuttuu, mutta siihen perehdyn joskus jos jaksan) ja alkaa kalustamaan sitä. 

Hiirenkoloon pitää laittaa jotain purua ja tehdä sinne pesä sekä ihan oma pikku asukki. Tai jopa pieni perhe?

 Herkuttelua valmiilla huoneella :)

Hattukarnevaalit!

Kun väki on poissa, kissat hyppii pöydillä, vai miten se meni? Entä kun ne tulee takaisin, silloin ainakin Villa Calaverassa juhlitaan ja ihmetellään ryöstösaalista!

En ole jaksanut kauheasti keskittyä talon remonttiin ja omaan nukkekotifilosofiaani kuuluu, että keskeneräistä asuntoa ei voi kalustaa. Nyyh! Typerää, tiedän. Voihan niitä tehdä vaikka jemmaan? E-hei, en voi. En pysty ennen kuin talo on valmis! Olen silti viime päivät tehnyt paljon erilaisia juttuja, mm. arkkuja, hattuja, väännellyt henkareita ja kaikkea muuta ihanaa pientä. Ainoa vain, että niitä tulee herkästi ylitse oman tarpeen! 

Olen aina rakastanut pirttipöytiä ja olen haaveillut kauan sellaisien oikeaoppisesta tekemisestä. Otinpa sitten biltema-tikut sekä jiirisakset kätösiini (jess, jiirisakset! Ostin sellaiset menneellä viikolla ja en ymmärrä miten olen pärjännyt ilman) ja rupesin naps-naps-leikkelemään lautoja. Ja kah, niin syntyi pirttipöytiä. Oikein useammat kappaleet!

Tein niitä jopa neljät, eri värisinä ja koska ne on lundby-kokoa (ei tule kiusausta jemmata omaan taloon, sillä sinne ei sovi pirttikalusto) niin laitoin facebookissa nukkekotikirpparille myyntiin. Äitini on kova tekemään sinne kaikkea kivaa ja hän osaltaan on tartuttanut kirppiskuumeen minuun. Suunniteltiin, että ensi vuonna voisimme mennä markkinoille rikastuttamaan nukkekotivalikoimaa ja samalla toki hakemaan itselle kaikkea mukavaa. Tuleva vuosi, tule jo!

Ne hatut!

Pirttikalustojen lisäksi suurena intohimonani on viimeaikoina ollut laatikot sekä hatut. Siis hatut! Olen kiertänyt ympäri Helsinkiä etsimässä höyheniä ja leikitellyt hattuideoilla. Hattuja! Leikitään, että nämä on Hidalgon ja kumppaneiden ryöstösaaliita, ne tuli tänään takaisin kotiin meriltä ja huomenna ne jatkaa remppaa. Jos jaksavat? Meriltä paluuhan tarkoittaa luonnollisesti armottomia juhlia, kosteita sellaisia...

Hidalgo hörppii terätettyä maitoa

Mukkelis-makkelis! Kaikille huolestuneille tiedoksi, että Irinalla on känni-tuuria ja ei ole (vielä) loukannut itseään ;D Ehkä on tullut jälleen muutama otettua liikaa. Onhan se kivaa, että miehet tuo uutta rommilaatua meren tuolta puolen!

Tälläisiä aarteita Anastasiya on bongannut ryöstösaaliin seasta. Ja näitä on paljon!

 Burlesque? Anastasiya sanoo ei kiitos moiselle hienostelulle!

Hups, kuka sammutti valot?

Aivan liian naisellinen!

Muutkin innostuivat kokeilemaan hattuja.

 Mikä myssy! Ja kultainen sellainen. Irinalla on meikki hieman levinnyt illan saatossa :D

Irina tykästyi tähän hattuun.

Hidalgo yritti pelastaa äijän maineensa kokeiltuaan ensin kellertävää daamien hattua. Luonnollisesti tämä ei ole myöskään miesten hattu...

Mutta mitäs sieltä hattujen alta löytyikään? Vihdoinkin jotain Anastasiyan mieleen!

Rouva Salaperäinen! Kauniit naamiot löytyi ja Anastasiyan on pakko saada lisää, nämä hän pitää! Laitetaan mies asialle, jospa seuraavalla kerralla löytyisi teatteritavaroita rahtaava alus ;)

Keittiön remontti jatkuu - liesi

Jotta keittiötä voisi alkaa sisustamaan ja laittamaan mm. kattopaneeleita, tarvitsin sinne yhden tärkeän esineen: Lieden! Tietysti sen piti olla jotenkuten wanhan ajan henkeen sopiva ja olin todella inspiroitunut aloittamaan. Takka/liesi kuuluu kiinteisiin esineisiin, joten tämä on luonnollinen paikka aloittaa täälläkin.

Tälläiseen lopputulokseen sitten päädyin ja olen erittäin tyytyväinen. Sisälle saa tulen, eli rakennuksen ja suunnittelun parissa meno oli innokasta ja tähän varmasti kului puolet ajasta. Tämä on toinen esine, johon olen rakentanut led-valot.

Nyt saa Villa Calaveran naiset tehdä ruokaa hyvin mielin :)

En tiedä, onko tämä loppujen lopuksi miten realistinen niin sanotusti käytöltään: Tulisija löytyy, tuhkien poistoluukku löytyy ja oikealla on vesi-pannu, josta hanaa avaamalla saa kuumaa vettä. Ovet eivät avaudu, sen verran jouduin rokottamaan perfektionismin-halustani, sillä taidot loppui kesken. Minulla oli riittävästi haastetta jo tässäkin! 

Tuhkaluukun reunan tuntumassa on takan sytyttämistä varten vipu, ei vissiinkään liity mitenkään lieden käyttämiseen, mutta valojen sytyttämiseen kylläkin ;D

Hanaan sain tuurilla hieman kalkkia ympärille! Se on oikeasti kovettunutta pikaliimaa joka tuli siihen vahingossa, mutta näyttää hyvältä.

Hellat ja vesipannun kansi.

Nokinen hormi! Tankokin löytyy kapustoille ja muulle mukavalle, kuten myös hormin reunalla oleva puinen hylly. Sekin sai osansa noesta :)

Rautainen lattiaeriste istuu hyvin. Olisi kuitenkin saanut olla pari milliä leveämpi oikealle, mutta en anna sen häiritä.

Alla kuvia rakennusprojektista.

Kaikki on tehty kierrätysmateriaaleista.

Kaikki alkoi siitä, että leikkasin sopivan kokoisen pätkän tavallista styroksia ja sovitin tulevaan paikkaan.

Sotkuista puuhaa! Kaivertamista ja muotoilua.

Sweet Walley High sai kyytiä! Kirjoista saa tosi kätevää pahvia. Halusin pahvin olevan sileää, joten piti katsoa, että sileä pinnoitettu puoli tuli ulos eli kannet, kannet, hyvää materiaalia!

Ikean led-tuikku oli todella kirkas ja jouduin eristämään valon kulkua ilmastointiteipillä sekä himmentämään sitä. Tein maalarinteippiä ja kirkasta pakkausmuovia hyödyntäen kupun, johon voi maalata ja liimata polttopuita.

Hankala sytytys-nappi vaati hieman kekseliäisyyttä. Toivon, että se kestää käyttöä! Kuvassa nappia pitää siirtää takaata eteen ja nappi on pohjassa. Huoh. Kiersin sitten rautalankaa tiukasti ympärille ja pikaliimasin varovasti. Pitkä pätkä tulee sitten takan ulkopuolelle kahvaksi.

Sovittelua. Testasin myös, ettei valo paista pahvien raoista, joten teippailin saumoja tiiviiksi. Ei ole paikkaa, mihin jesse-teippi ei kelpaisi :)

Lisää sovittelua. Maalasin sisustan mustaksi, sillä se näkyy luukusta. Jouduin tekemään syvennyksen styroksiin led-tuikun pohjalle, koska se on melko leveä, mutta toisaalta se sitten pysyisi hyvin paikoillaan.

Testasin koe-kappaleisiin, millaista taustaa halusin lieden "muurille". Harjoittelu oli tärkeää!

Liimojen kuivuessa tulin ajatelleeksi, että eihän tulisija voi mitenkään olla rakennettu suoraan puulattian päälle, sehän syttyy tuleen! Väsäsin sitten rauta-eristeen lieden alle foliovuoan kannesta jonka maalasin. Naputtelin sen kiinni oikeilla pikku-nauloilla. Tämä oli ehkä kaikkein kivoin osuus, kädessäni oli pinsetit, taskulamppu ja ainakin viisi kiloa painava oikean kokoinen vasara ja sillä löin 4 mm kokoisia mininauloja. Naulat on Tiimarista ostettuja koruneuloja/askarteluneuloja, sellaisia todella pieniä. Niiden katkomisen kanssa lentelevät osaset katoaa herkästi! Tässä kohtaa toivoin, ettei lattia noussut liikaa ja liesirakennelma ei mahtuisikaan sinne, apua. Nukkekodeissa jokainen millimetri on ratkaiseva!

Näin syntyi Villa Calaveraan kovin nokinen liesi.