Tien päätös Villa Calaveralle

Kun luopuu vanhasta, saa uutta tilalle. Villa Calaveran remontointi on ollut jäissä jo lähes vuoden ja tein päätöksen luopua talosa. Talo on nyt saanut uuden omistajan ja jännittyneenä odotan uutisia mitä kaikkea ihanaa talo tulee kohtaamaan uusien asukkaiden käsissä. Merirosvot häädettiin ja he joutuivat kohtaamaan lain kivisen kouran ja loppu onkin historiaa...

Mutta hätä ei ole tämän näköinen! Vaikka haikealla mielellä olen jättänyt Villa Calaveran taakseni, tuntemani haikeuden hyvittää suuri innostus uutta projektia kohtaan. Château de Gödin on alkanut hahmottua uudessa blogissa ja tervetuloa sinne kurkkimaan miten talo rakentuu alusta alkaen. Ehkä liiankin kunniainhimoista näillä tietotaidoilla rakentaa taloa, mutta saan itselleni sellaisen linnan, mistä olen haaveillut jo kymmenisen vuotta, ellen enemmän. Ja tekemisen ilo on se paras juttu ja tahtoisin jakaa sen teidän kanssa :)

Kiitos kaikille Villa Calaveraa seuranneille. Yksi tarina päättyy mutta toinen tarina jatkuu Ranskassa 1800-luvun loppupuoliskolla. Muuan hovikuningatar on kauhistuttanut Ranskan hovia jo vuosisatojen ajan ja nyt on aika rakennuttaa arvoisensa asunto.

Tervetuloa uuteen nukketoloblogiini Château de Gödin (godinlinna.blogspot.fi) :)

Makuuhuone vihdoin valmis!

Ja niin se makuuhuonekin alka hiljalleen valmistumaan. En malta odottaa, että saan sinne kaavailemani esineet tehtyä! Tein sinne takan, jotta ei olisi kovinkaan kylmä nukkua vaikka keittiön yläpuolella ollaankin. Takan kanssa oli kyllä hommaa, mutta siinä se nyt on. Onnistuin mielestäni melko hyvin, vaikka hieman jouduin rapsuttelemaan päätä tekovaiheessa.

 

Lattian maalasin savuisen siniseksi, tarkoitus ei ole laittaa tätä huonetta niin vanhahtavan oloiseksi kuten aikaisemmat ovat.

Aikaisemmin printattu tapetti-viritys ei ottanut siipiä allensa, joten päätin laittaa yksiväristä tapettia. Eli suoraan sanottuna, se meni ihan pieleen! Näyttääköhän tämä nykyinen liian kaakelimaiselta? Naiset nukkuu vessassa, heh. Ei sentään, kyllä se näyttänee miltä pitääkin, kunhan saan sinne huonekaluja.

Oven ja lattian väliin jäi nyt onkinlainen rako, pahus. En ehkä anna sen nyt häiritä, laitetaan talossa käyneen puusepän piikkiin se.

Listoittamisen jälkeen....

Hieman on epäsiistin tuntuista töherrystä, hmmm. Mutta rakastan tätä värimaailmaa! Makuuhuoneesta tulee sitten sellainen ällön taloinpoikais-maalaisromanttinen pitsireunus-siirappinen kokonaisuus, hih.

Sitten takka. Sitä tehdessä meinasi tosiaan mennä hermot.

Tässä vähän fiiliksiä takan luomisesta.

 

 

Kaikki alkoi tyhjästä shampoopullosta :) Sovittelin sitä ensin tuollaiselle alustalle, eli tölkin kansihan se siinä.

Valojen testaamista. Led-tuikku toimi tässäkin tarkoituksessa. Katselin, että tuo muovi on melko ohutta, joten päällystin sen jesse-teipillä (jesse-teippi!) ja liimasin päälle myös...

 

Kohokuvioista tapettia. Se istuu todella kauniisti tuohon, etenkin kun se on maalattu. Takan maalasin ensin valkoisella siveltimen kera, sitten töpöttelin sienen avulla viimeisen kerroksen, jotta pinta olisi epätasaisen tasainen ilman siveltimen vetoja. Luukku tosin ei aukea. Kuka arvaa mistä se on tehty?

 

 

Tapetista vielä hieman yksityiskohtaisempi kuva. Mustalla sienitöpöttelyllä sain kuviot kauniisti esiin. Ja vähän nokea tietysti pintaan!

Ta-daa :) Takka on valmis makuuhuoneessa. 

 

Ovi on siis metallinen vyön solki. Nyt kun paljastin sen, se näyttääkin siltä! Samaa taktiikkaa käytin keittiön lieden oven kanssa.

Jee, makuuhuone on valmis! :)

Makuuhuoneen remontti alkaa

Nyt alkaa kerääntymään niin paljon ihania pikku esineitä, että on ihan pakko saada makuuhuonetta laitettua. Työkiireet painavat melkoisesti ja monena aamuna suorastaan pakahdun askartelusyyhytykseen. Kun ei ehdi, ei ehdi.

Ennen kuin aloitan itse remontista jutustelun, minulla oli syntymäpäivät menneellä viikolla. Sain lahjaksi työkavereiltani lahjakortin Hobbypointiin! Ihan mahtavaa! Menen maanantaina törsäämään rahani sinne ja saapi nähdä mitä sieltä tarttuu mukaan. En ole ikinä käynyt siellä, mutta kuvailujen perusteella se vaikuttasi olevan minimaailman "Ikea". Kolmessa kerroksessa (Kampissa). Kehoitus oli, että varaan useamman tunnin siellä vierailuun. Huh, en malta odottaa!

Joten suunnittelun tasolla olen valitettavasti ollut lähes koko viikon työkiireiden vuoksi, mutta vihdoinkin olen päässyt ainakin aloittamaan. Ajatuksena on ollut tähän taloon tehdä vain yksi makuuhuone, ja se olisi naisille. Sen viereen tulee "toimisto" ja ullakon toiseen osaan mahdollisesti miesten makuusijat. Niiden kohtalosta päätän myöhemmin, nyt remontoidaan yläkertaa, jee!

Remontti alkaa...

Ensin tietysti aloitin lattiasta. Oli muuten haasteellista saada väliseinän ruuvit irti, ainakin se taaimmainen, koska ullakon katto oli todella matalalla siinä kohtaa. Työn ja tuskan kanssa...

Pistin bilteman tikkuja (taas) lattiaan. Ne on superkäteviä!

Sitten tulostin tarkoitukseen sovivaa tapettia. Halusin makuuhuoneen olevan romanttinen ja ällön imelä, naisellinen ja kaunis.

 

Tarkoituksena olisi tehdä tapetin ja paneelin yhdistelmä. Paloja yhdistellen, saapi nähdä miten onnistun. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt seinää tulosteesta.

Alla kokonaisuus, mihin makuuhuone tulee sijoittumaan.

Eli keittiön ylle tulee makuuhuone. Keittiön vasemmalla puolella on se aula portaikon kera.

Tähän täytynee tältä päivältä lopettaa. Huomenna pääsen maalaamaan lattiaa sekä suunnittelemaan seiniä paremmin. Ehkä aika riittää myös takan tekemiseen? Sellaisen ajattelin tehdä lämmittämään kaunottarien varpaita.

Mutta hmmm... 

Hidalgo ei lakkaa toivomasta.

Anastasiya on löydettävä!

Villa Calaverassa päivät vaihtuivat ja yhä pitenevät illat alkoivat syksyä myöten olemaan viileämpiä ja kylmempiä. Irina on petrannut kovasti emännän hommissa Anastasiyan ollessa edelleen karkuteillä, ainakin hän on yrittänyt. Ennen hän sai vain hoitaa siivouksen, nykyään hän saa tehdä kaiken naisille kuuluvat tehtävät kotona. Kumpa Anastasiya tulisi jo takaisin, miehetkin toivoivat sitä - syystä jos toisesta - erittäin hartaasti.

Irinan puuro keittyy ylitse lähes joka aamu.

Irina on lähes aina joko krapulassa tai huppelissa.

Irinan perään täytyy katsoa.

"Yarrr, olen suuri mmmerimiäs!"
 

 Irina nyt vain on Irina.

Toisaalta, Irina ei diivaile ja hän ei pelkää ottaa kirvestä käteen saadakseen sopivan kokoista puuta lieden sisuksiin. Ja jos hän tapaa rotan, Irina ottaa rohkeasti kaulimen ja lähtee ajojahtiin sen sijaan, että nousee kirkuen korokkeelle.

Irinalla tuntuu myös olevan aikaa auttaa muita.

Koittipa viimein ilta, jolloin talon väki kerääntyi lopulta yhteen kupposten ääreen pohtimaan Anastasiyaa. Hän on ollut jo liian kauan poissa. Hidalgo alkoi olla jo huolissaan ja hänet tavattiin usein pyörittelemässä vihkisormustaan ajatuksiinsa upputuneena. Kun aurinko on korkeimmillaan seuraavana päivänä, olisi miesten määrä lähteä taas merille "hieroskelemaan kauppoja", kuten herra Hidalgo tapaa sanoa. Vaan miten Hidalgo osaa mennä, jos tukikallio on kadoksissa?

Huolestunut Hidalgo sekä Irina syömässä pullaa. Talon toinen miespuolinen asukki, "Hidalgon vasen käsi", on kuistilla tupakilla ;)
 
Yleensä kylillä liikkuu villejä huhuja ja kukaan ei liiku missään ilman, että tästä tiedettäisiin. Anastasiyasta puuttuva tieto on huolestuttavaa, jos ei oteta lukuun muuan vanhaa erakkomiestä, alias "Rommipartaa". Hän kertoilee kännispäissään tavernan jakkaralla nähneensä merikäärmeen liikuskelevan maha pullollaan rantavedessä. "Eikä siinä vielä kaikki", tarinoi Rommiparta skandaalinkäryinen sävy äänessään, "...sillä roikkuu mustaa tukkaa suupielessä!"

Rommiparta nauttii tarinoitsijan ja arvuuttelijan maineesta ja hän on kylän suurin vedättäjä. Eikä humala tuo lainkaan lisää uskottavuutta tälle meri-ilmaston pieksemälle ukkoparalle. Mutta koska tämä on ainoa tieto Anastasiyasta, oli aika lähteä etsimään jälkiä huhutusta merikäärmeestä yön hämärään. Ainakin se pahin vaihtoehto voitaisiin sulkea pois, tuumaili Hidalgo.

Ja niin raskas taival trooppiseen yöhön alkoi, tavoitteena löytää Villa Calaveran vihattu ja rakastettu prinsessa, Hidalgon sydänkäpynen. Pian kuului huolen sävyttämiä kaikuja, jotka kantautuivat raskaina palmujen ylitse huudellen Anastasiyaa.

Keittiön tunnelmia

Syksy tulee vauhdilla myös Villa Calaveraan ja en voinut vastustaa kiusausta laittaa hieman tunnelmakuvia pimenevistä syysilloista ja lämpimistä voisilmäpullista.

 Pullat on äitini tekemät, kuten tuo kukkakin pöydällä.

Tein nuo tinamukit tuikkukipon foliosta ja kahvaksi pistin olohuoneeni kattokruunusta irroitettujen kristallien kiinnikkeet. Pientä taivuttelua ja katkomista se tosin vaati.

Tinamukit: Leikattuani sopivan korkuisen suikaleen, taivutin sen tiiviisti pyöreän ja paksun siveltimen varren ympärille. Nämä on sinänsä helppo tehdä, koska folio pysyy melko hyvin muodossaan. Yleensä tuikkujen foliovuoassa on kätevä ylereuna jota hyödynsin ja nämä näyttävätkin melko siisteiltä. Liimaus tosin tuotti hieman ongelmia, käytin pikaliimaa ja siitä huolimatta - koska steariini on melko rasvaista ja en tajunnut huuhdella foliota kuumalla vedellä - liima ei meinannut ottaa kiinni. Tärkeää tässä oli se, etten liimaa folion päätyjä päällekkäin. Pohjaksi leikkasin sopivan kokoisen pyöreän palan, onka myös liimasin. Phh, mikä homma tehdä 6 identtistä mukia ja sain aikaiseksi vain neljä ja siinä ne nyt on! Sauman päälle tuli tosiaan tuo kahva sekä maali, joten se ei näy. Omasta mielestäni varsin ihanat mukit. :)

Maalasin tosiaan hieman saumoja, jotta ne näyttäisivät enemmän hitsatuilta, kahvan ympäriltä sekä pohjasta. Kaupasta saa kätevää hopea-maalia joka on jotain emalimaalia? Haisee ainakin pahalle. Ja kuivuu paksuksi kerrokseksi jos sitä paksulti laittaa.

Pöytäliinakin on tosi söpö :3

Ja tämä matto!

Olin löytänyt kierrätyskeskuksesta kangastilkkuja, jotka oli kuvioruudutettu erilaisilla kuvioilla. Erotin ruudut, hapsutin ja voila. Kierrätys kunniaan :)

Tämä aarre on ostettu viime marrastuun (v. 2012) nukke- ja nallemarkkinoilta Helsingistä, joissa oltiin äidin kanssa pitämässä pöytää pystyssä. Äiti tosin myi, minä avustin. En muista paljon maksoin tästä öljylampusta, mutta se lienee jonkun itse tekemä ja taidokkaasti onkin tehty. Tykkään! Se sopii tänne keittiöön kuin nakutettu.

Tuo maitokannu on "valmis" kannu, tuli yhden koetilauksen kanssa ja oli liimattuna leikkuulautaan, jossa oli jäljennetty leipomishetki jauhopusseineen ja kaulimineen. Periaatteessa pyrin tekemään mahdollisimman paljon itse tavarat nukkekotiin, mutta vielä on niin tyhjää, että pakko sinne on jotain laittaa! :P