Mukava, että piipahdit kyläilemään Villa Calaverassa! Tässä blogissa valokuvat ja tekstit ovat käsialaani ja rakkaudella tehtyjä, ethän kopioi niitä ilman lupaa. Tervetuloa raottamaan pääkalloverhoja, astu peremmälle!

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Anastasiya on löydettävä!

Villa Calaverassa päivät vaihtuivat ja yhä pitenevät illat alkoivat syksyä myöten olemaan viileämpiä ja kylmempiä. Irina on petrannut kovasti emännän hommissa Anastasiyan ollessa edelleen karkuteillä, ainakin hän on yrittänyt. Ennen hän sai vain hoitaa siivouksen, nykyään hän saa tehdä kaiken naisille kuuluvat tehtävät kotona. Kumpa Anastasiya tulisi jo takaisin, miehetkin toivoivat sitä - syystä jos toisesta - erittäin hartaasti.

Irinan puuro keittyy ylitse lähes joka aamu.


Irina on lähes aina joko krapulassa tai huppelissa.


Irinan perään täytyy katsoa.

"Yarrr, olen suuri mmmerimiäs!"
 
 Irina nyt vain on Irina.

Toisaalta, Irina ei diivaile ja hän ei pelkää ottaa kirvestä käteen saadakseen sopivan kokoista puuta lieden sisuksiin. Ja jos hän tapaa rotan, Irina ottaa rohkeasti kaulimen ja lähtee ajojahtiin sen sijaan, että nousee kirkuen korokkeelle.

Irinalla tuntuu myös olevan aikaa auttaa muita.

Koittipa viimein ilta, jolloin talon väki kerääntyi lopulta yhteen kupposten ääreen pohtimaan Anastasiyaa. Hän on ollut jo liian kauan poissa. Hidalgo alkoi olla jo huolissaan ja hänet tavattiin usein pyörittelemässä vihkisormustaan ajatuksiinsa upputuneena. Kun aurinko on korkeimmillaan seuraavana päivänä, olisi miesten määrä lähteä taas merille "hieroskelemaan kauppoja", kuten herra Hidalgo tapaa sanoa. Vaan miten Hidalgo osaa mennä, jos tukikallio on kadoksissa?

Huolestunut Hidalgo sekä Irina syömässä pullaa. Talon toinen miespuolinen asukki, "Hidalgon vasen käsi", on kuistilla tupakilla ;)
 
Yleensä kylillä liikkuu villejä huhuja ja kukaan ei liiku missään ilman, että tästä tiedettäisiin. Anastasiyasta puuttuva tieto on huolestuttavaa, jos ei oteta lukuun muuan vanhaa erakkomiestä, alias "Rommipartaa". Hän kertoilee kännispäissään tavernan jakkaralla nähneensä merikäärmeen liikuskelevan maha pullollaan rantavedessä. "Eikä siinä vielä kaikki", tarinoi Rommiparta skandaalinkäryinen sävy äänessään, "...sillä roikkuu mustaa tukkaa suupielessä!"

Rommiparta nauttii tarinoitsijan ja arvuuttelijan maineesta ja hän on kylän suurin vedättäjä. Eikä humala tuo lainkaan lisää uskottavuutta tälle meri-ilmaston pieksemälle ukkoparalle. Mutta koska tämä on ainoa tieto Anastasiyasta, oli aika lähteä etsimään jälkiä huhutusta merikäärmeestä yön hämärään. Ainakin se pahin vaihtoehto voitaisiin sulkea pois, tuumaili Hidalgo.

Ja niin raskas taival trooppiseen yöhön alkoi, tavoitteena löytää Villa Calaveran vihattu ja rakastettu prinsessa, Hidalgon sydänkäpynen. Pian kuului huolen sävyttämiä kaikuja, jotka kantautuivat raskaina palmujen ylitse huudellen Anastasiyaa.

6 kommenttia:

  1. Aaah, ihanan jännää...mitä naiselle onkaan tapahtunut.... Odotan jatkoa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tämä on parempaa saippuasarjaa kuin Kaunarit ;D

      Poista
  2. Voi miten mielenkiintoista, hauskaa, jännittävää... tarinaa :O)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ja miten mukava tätä on tehdä!

      Poista
  3. Voi Irina parkaa.. Ihana tarina!

    VastaaPoista